Lintujen huono alkuviikko

Ihana, lämmmin ja aurinkoinen viikonloppu meni viettäen aikaa rannassa ja Madame Tussauds:in vahakabinetissa

Jamie Oliverin, Olly Mursin & Simon Cowellin vahanuket

Ti 10.5

Tällä viikolla olikin tullut paljon lisää työvoimaa. Alyx, joka oli ollut pidemmällä lomalla, palasi meidän osastollemme töihin. Alyx on yleensä Garyn kanssa linnuissa, mutta tänään hoiti merileijonat. Lisäksi maanantaina oli aloittanut 6 uutta harjoittelijaa; 3 nisäkkäiden, 2 kädellisten ja 1 lintujen osastolla.

Aamulla ihan perushommat ja tauon jälkeen oli tarkoitus lennättää lintuja, mutta ensimmäisenä vuorossa ollut Apache päätti lentää puuhun kolmen tunnin ajaksi. Koska ritarihaukka voisi mielellään napsia pienempiä lintujamme aamupalaksi, ei muita voitu aamusta sitten lennättää. Ja koska Apache ei oikein tykkää kenestäkään muusta kuin Garysta, ei minusta ollut apuja, joten menin merileijona-altaalle auttamaan sisätilojen pesussa.

Lounastauon jälkeen kun palasin Garyn luo kuulin, että Taz ja Skittels olivat lentäneet pois kesken esityksen. Ei mikään maailman helpoin tehtävä löytää kahta pientä ja nopeaa sateenkaariluria näin isosta paikasta. Kahden tunnin kuluttua löytyi Taz ja samalla saimme kuulla, että joku oli nähnyt tunti sitten toisen linnuista makin otteessa ja saaneen pureman. Neljän tunnin etsintöjen päätteeksi Skittelsista ei kuulunut eikä näkynyt. Gary oli lähes varma, ettei sitä tultaisi enää näkemään, joko se olisi jo kaukana eläintarhan alueen ulkopuolella tai menehtyisi saamaansa puremaan.

Ke 11.5

Pesin ensimmäiseksi merileijona-altaan ikkunat, sillä Gary lähti etsimään merkkejä Skittelsista. Kiersimme Alyxinkin kanssa pidempää reittiä altaalle, muttemme kuulleet ääntäkään. Yksiavioisena lintuna Taz oli tietenkin kovin huolissaan kadonneesta kumppanistaan, se ei ollut koskenut ruokaansa koko yönä, eikä ruoka maistunut aamullakaan.

Tauon jälkeen meitä kuitenkin odotti iloinen yllätys vajan katolla; Skittels oli itse löytänyt tiensä kotiin, vaikuttaen vieläpä hyväkuntoiselta. Olihan se toki hieman säikkynä ja varauksellinen pienimpäänkin asiaan, mutta niin olisin minäkin jos olisin melkein päätynyt makin ruokalistalle.

Sen jälkeen vuorossa oli koko petolintuporukan lennätykset ja esitykset myöhemmin iltapäivästä. Sain taas lennättää Spookin ja Breezen. Harjoittelimme yleisölennätyksiä varten sitä, että Gary kutsuu linnun, mutta minä otan sen vastaan. Ihan vain, koska lennätykseen saattaa tulla myös pienempiä lapsia, jotka eivät ymmärrä mitä heidän pitäisi tehdä.

Gary (ja Alex) ovat monesti tulleet maininneeksi, etteivät pöllöt ole aivan niitä fiksuimpia kavereita maailmassa, mutta Spook... No, Spook on varsin omalaatuinen tapaus ja onkin siksi ansainnut paikkansa suosikkinani Brucen kanssa. Siinä missä kaikki muut linnut ymmärtävät hidastaa vauhtiaan ennen kuin laskeutuvat kädelle, Spook vain paahtaa täysillä eteenpäin ja tänään se hieman kostautui. Juuri kun Spook oli laskeutumassa kädelleni tuli juuri sopivasti sen takaapäin varsin voimakas tuulenpuuska, joka lennätti sen suoraan minua päin. Onneksi Spook on vain pieni tornipöllö pehmeine sulkineen, joten mitään hämmennystä suurempaa ei sattunut.

To 12.5

Heti aamusta sitä tiesi, että oli lämmin päivä tiedossa ja lämpö nousikin ainakin yli 25:n, varjossa. Tänään aloitti myös yksi uusi harjoittelija nisäkkäissä. Khaled joutui myöskin tänään hoitamaan zebrat, koska nisäkäsosastolla oli sattunut paljon vapaapäiviä ja lomia samalla päivälle. Minulla perus aamuhommat, linnut Garyn kanssa ja ikkunoiden pesua.

Tauon jälkeen oli taas petolintupoppoon lennätys, mutta tällä kertaa Gary ei ollut yhtään tyytyväinen. Spook oli ainoa joka oli hienosti, kaikki muut säätivät omiaan. Breeze lähti heti omille teilleen, kuten myös Dawn. Apache ei halunnut lentää ollenkaan, Dusk ei suostunut tulemaan edes ulos. Able ja Koko eivät oikein tienneet mitä olisi pitänyt tehdä. Katastrofipäivän ainekset ilmassa esityksiä ajatellen.

Ja sellainenhan siitä tuli papukaijojenkin osalta. Ruby aloitti esityksen hyvin, mutta alettuaan sekoilla sen suhteen mihin roskat kuuluvat (mitä Ruby ei ole kuulemma koskaan aiemmin tehnyt väärin) kaikki hajosi käsiin. Rio ei halunnut tulla alas orreltaan. George ja Rick eivät tehneet osuuksiaan. Paddy vaikutti lupaavalta, mutta lensi sitten Rickin kanssa pois. Se esitys loppuikin sitten lyhyeen ja Garysta kyllä näki kuinka paljon häntä se ärsytti. Ja kyllä syystäkin. Ei varsinaisesti se etteivät linnut tottele, vaan syy sen takana miksi linnut eivät tottele. Koska tällä osastolla on liian vähän työntekijöitä. Linnut kuitenkin tarvitsevat paljon aikaa ja ihmisiä joihin ne luottavat ja joiden kanssa työskentelevät päivittäin.

Tällä kertaa Paddy ja Rick saatiin hetkessä alas puista, mutta päivän kuudes karkulainen olikin sitten taas Coco. Ensin riikinkukon säikyttämänä lähelle puuhun, josta lokit sitten ajoivat sen pois eläintarhan alueelta viereiseen puistoon. Coco yritti palata Garyn luo lentämällä aroille harvinaisella tavalla, suoraan alaspäin, kuitenkin epäonnistuen. Lopulta saimme sen onneksi takaisin golfkentän reunalta.